Vuoden viimeinen päivä, oikeastaan viimeiset tunnit kiirehtivät kohti loppuaan.
Kun sain kuulla joulukuussa muuttavani ensi vuonna Puolaan, sekä oikeastaan muuttavani koko elämäni, tuntui kaikki vielä kaukaiselta. Edessä olivat pikkujoulut, joulu, tavalliset työpäivät sekä uudenvuodenaatto. Olin koko ajan vakuutellut itselleni, että tässä on runsaasti aikaa asioiden hoitoon ja ehdin tehdä kaiken sitten vuoden vaihduttua. Nyt eletään vuoden viimeisiä hetkiä ja suurin urakka odottaa edessä.
Kaikki mulle heti nyt
Mistä pitäisi aloittaa? Mitä kaikkea pitää tehdä? Entä jos unohdan jotain?
Päässäni pyörii tällä hetkellä paljon ajatuksia, vaikka minun pitäisi keskittyä siihen, että laitan itseni valmiiksi iltaa varten. Osaan olla myös kärsivällinen ja esimerkiksi ennemmin säästän saadakseni jotain kuin ostaisin haluamani asian osamaksulla. Kuitenkin suurempi osa musta on ”kaikki mulle heti nyt” -ihmisiä, ja tämä pätee myös asioiden järjestelyyn.
Juuri nyt musta tuntuu siltä, että haluaisin skipata illan ja vain keskittyä tulevaan muuttoon. Toisaalta koitan toppuutella itseäni, sillä tiedän olevani tehokkaampi pienen paineen alla ja haluan viettää illan ystävieni kanssa. Nyt eletään kuitenkin sellaisia hetkiä, että minulla on viimeisiä mahdollisuuksia nähdä näitä ihmisiä tutuissa kotimaisemissa. Tämä on myös osittain syy, miksi näpyttelen tätä tekstiä tällä hetkellä. Saan hetken lisäaikaa järkeilyyn.
Aluksi voisin tehdä itselleni sellaisen huomion, että mikään tarvitsemani virasto tai taho ei ole auki tähän aikaan. En siis voi mennä pankkiin, vaikka haluaisinkin tehdä sen heti. Entäs pakkaaminen? Noh, mullahan ei ole täällä vielä kunnollisia pahvilaatikoita tai muitakaan pussukoita, joihin pakata omaisuutta. Mitä otan mukaan? Niin, ja minne ne laitan, sillä molemmat matkalaukkuni sijaitsevat tällä hetkellä vajaa parinkymmenen kilometrin päässä.
Lentolippu on ainoa asia, joka mulla tällä hetkellä on, sen ostin heti kun hyväksyin työpaikan. Mutta jospa hommaisin tähän väliin myös majoituksen? Rauhoittaisiko se mua hieman ja antaisi mulle paremman mahdollisuuden nauttia illasta? Klikkaan itseni Airbnb:n nettisivuille ja alan tutkailemaan tarjontaa.
Sijainti vai hinta?
Kello lähestyy lähtöaikaa, mutta olen tottunut laittautumaan aamuisin nopeasti, joten uskallan käyttää vielä hetken asuntoja selatessa. Koitan miettiä, mikä on mulle tärkein kriteeri asuntoa valitessa. Tulisiko asunnon olla lähellä töitä? Otanko halvimman asunnon, minkä löydän?
Tässä kohtaa on hyvä tehdä välihuomautus, että päätin lähteväni tutustumaan kaupunkiin etukäteen ja etsiväni paikan päältä sitten pysyvämpää asuntoa.
Tiesin jo alusta, että tärkein kriteeri olisi oma huone, jossa olisi lukittava ovi. Vaikka saan molemmat matkalaukkuni lukkoon, oma avain lisää huomattavasti turvallisuuden tunnetta. En koe sijaintia oleelliseksi tähän alkuun, sillä ehdinhän tutustua rauhassa kaupunkiin ja tulevaan työmatkaani.
Hetken selailtuani klikkaan minulla on kaksi välilehteä auki. Täytän toisen asunnon hakemuslomakkeen ja painan lähetä. Mikäli majoittaja hyväksyy minut vuokralle, on asuntoasia kunnossa, ainakin alkuun. Helpottava tunne valloittaa mieleni. Uskon, että vuoden viimeinen suuri päätös on tehty ja saan keskittyä nauttimaan illasta. Nyt on aika sulkea kone, vaihtaa vaatteet ja lähteä juhlistamaan uuttavuotta.
-Marika
Disclaimer: Teksti on kirjoitettu viimeinen päivä, vaikka julkaisupäivänä näkyykin jotain muuta. Myös tulevaisuudessa pyrin julkaisemaan tekstit muutaman päivän viiveellä, syyksi mainittakoon turvallisuus- ja järkitekijät.