Tasan kuukausi sitten istuin lentokoneessa matkalla kohti Puolaa. Silloin en vielä tiennyt, miltä kaupunki oikeasti näyttää, millaisessa asunnossa asun ensimmäiset viikkoni, tai millaista työ tulee olemaan.

Tasan kuukausi

9.1.2019

Yhdeksäs tammikuuta on päivä, jolloin jätin Suomen kylmyyden taakseni, ja saavuin Puolan kylmyyteen sen sijaan. Samana päivänä, istuessani yksin lentokentällä, julkaisin blogini. Eli oikeastaan juhlin kahta kuukausipäivää.

Tasan kuukausi sitten en osannut edes aavistaa, kuinka kauniilta taivas voisi näyttää auringon laskeutuessa pilvenpiirtäjien taakse. Ja kuinka vaikea sitä on ikuistaa valokuvaan. En osannut kuvitella rakennuksien hipovan korkeuksia, tai kaupungissa asuvaa väkimäärää. Enkä todellakaan osannut kuvitella pimeän tulevan niin aikaisin.

Jälkikäteen tuntuu vaikealta ajatella, että minua olisi ikinä jännittänyt tai pelottanut muuttaminen. Voisin tietysti selailla omia kirjoituksiani taaksepäin, mutta vielä ei ole sen aika. Tunnen, että olen sopeutunut kaupunkiin paremmin kuin osasin ikinä kuvitella, ja kaikki tuntuu hyvinkin luonnolliselta. Kuukausi takaperin minua olisi saattanut kauhistuttaa esimerkiksi paikalliset sanahirvitykset, jotka koostuvat lähes täysin konsonanteista, mutta nyt sanat tuntuvat luonnollisilta.

Tasan kuukausi ilman suomalaisia tuotteita

Kuukausi Puolassa tarkoittaa sitä, että en ole kuukauteen saanut suomalaisia tuotteita lähikaupastani. (Okei, tämä ei ole täysin totta, sillä söin levyllisen Fazerin sinistä muutama viikko takaperin.) Meinasin aluksi otsikoida kappaleen ”Tasan kuukausi ilman tuttuja tuotteita”, mutta tämäkään ei olisi ollut totta. Täällä nimittäin myydään Somersbyn siideriä liki kaikissa kaupoissa.

Teksti alkaa lipua hieman sivuraiteille, joten palaan otsikon aiheeseen. En siis ole juonut kuukauteen maitoa, en syönyt ruisleipää tai ostanut patonkia Kupittaan Cittarista. En ole myöskään kuukauteen tehnyt ruokaa itse, mutta tämä ei varsinaisesti yllätä ketään.

Puola antaa enemmän kuin ottaa

Vaikka olen joutunut luopumaan joistain asioista, ja olemaan jo kuukauden ilman minulle tärkeitä asioita, olen saanut paljon tilalle. Maailmankuvani on avartunut ja olen oppinut paljon uutta monesta eri Euroopan valtiosta. Lisäksi olen saanut mahdollisuuden tutustua upeisiin ihmisiin sekä omaa aikaa itselleni.

Teillä on varmasti paljon kysymyksiä, ja haluankin vastata yhteen niistä heti. Ei, en tunne tällä hetkellä koti-ikävää. Tietysti mulla on ikävä ihmisiä ja tiettyjä suomalaisia asioita, mutta kuukausi on loppujen lopuksi todella lyhyt aika. Kiitos myös teille, että olette jaksaneet ottaa yhteyttä sekä lukea mun juttuja. Kirjoittaminen on mulle helpoin tapa purkaa ajatuksia, ja tämä blogi on ollut suurena apuna sopeutumiselle.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

-Marika

Marika Varsovassa

2 Replies

  1. Mulla on sellainen tunne, et nyt olen enemmän ajan tasalla, mitä sulle kuuluu, kun olet ryhtynyt pitämään blogia! Tuntuu hyvältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *