Metsäretki Varsovassa, eli miten vietin viime lauantaipäiväni. Kaupungissa on useita puistoja, mutta mikään niistä ei vedä vertoja oikealle metsälle. Olenkin maininnut, että ulkoilen usein sunnuntaisin, mutta viime viikolla minulla oli aikaa ulkoilla myös lauantaina.
Missä ja miksi?
Jo itse tarina siitä miten päädyin metsää on hauska. Olin katsonut etukäteen viikonlopun sääennustukset ja onnekseni lauantaille oli luvattu kahtakymmentä astetta ja aurinkoista. Lauantain koittaessa heitin Google mapsiin hakusanaksi Varsovan ja katsoin lähimmät viheralueet Varsovan rajojen sisäpuolella. Sisäpuolella siksi, jotta pääsisin kulkemaan matkakorttini kelpaisi maksuvälineeksi ja kulkeminen olisi helppoa.
Kartalta bongasin suuren viheralueen, joka sijaitsi Kabaty-metroaseman läheisyydessä, joten kulkeminen olisi mulle äärettömän helppoa. Koitin vielä hetken bongailla kuvia alueesta, mutta lopulta vain heitin urheilutrikoot päälle ja lähdin matkaan. Poistuttuani metrosta jouduin vielä kertaalleen avaamaan karttasovelluksen, jotta löytäisin varmasti oikeaan paikkaan, sillä en ollut koskaan aiemmin matkustanut tälle päätepysäkille, eikä metsä ollut suoraan nähtävissä pysäkiltä. Onnekseni näin myös partioporukan varusteineen ja uskalsin tehdä olettamuksen, että partiolaiset ovat suuntaamassa metsään. Oikeassa olin. Matka metroasemalta metsän reunalle kesti vajaa viitisen minuuttia.
Metsässä
Metsä itse koostui lähes kokonaan lehtipuista, auringonpaiste heijastui puiden latvojen lomasta maassa makaaviin, keltaisiin lehtikasoihin ja ihmisillä ei ollut kiire mihinkään. Okei, joillain ihmisillä oli kiire, sillä metsän reunalla oli käynnissä jonkin sortin juoksukilpailu. Mutta itse metsässä tunnelma oli rauhallinen.
Siinä missä suomalaisessa metsässä olisi pururatoja ja korkeuseroja, täällä metsä oli erittäin tasainen ja kulkureitit olivat leveitä, mutta niitä ei ollut erikseen pinnoitettu.
Itse metsä oli huomattavasti isompi kuin osasin olettaa, mutta tämä oli erittäin positiivinen yllätys. Lähdin kiertämään polkuja pitkin puhtaasti intuition mukaan ja lopulta lyhyt vierailu metsässä vaihtui miltei kymmenen kilometrin lenkkiin. Jossain kohtaa huomasin olevani täysin yksin keskellä metsää, ja pysähdyin nauttimaan ympärilläni vallitsevasta hiljaisuudesta.
Polkujen varrella oli myös erilaisia opastekylttejä, joissa kerrottiin luonnosta. Ilmeisesti myös tässä metsässä asustaa peuroja ja villisikoja, mutta valitettavasti en nähnyt yhtään eläimiä oman vierailuni aikana. Erilaisia sieniä bongasin niidenkin edestä.
Metsäretki Varsovassa – vinkkilista
Kokosin tähän loppuun mun vinkkilistan metsäretkeä varten. Tai en varsinaisesti tiedä, voiko tätä retkeksi kutsua, mutta olen liian laista vaihtamaan otsikkoa.
-Jätä kuulokkeet pois, nauti luonnosta
-Katso, että puhelimessa on tarpeeksi akkua (tai vaihtoehtoisesti älä eksy)
-Varaa kunnolla aikaa
-Marika
Ps. Kävin myös kampaajalla viime torstaina, vaihdoin vaaleasta takaisin tummempaan.