Tarkoitukseni oli alun perin kirjoitella yleisesti kulttuurieroista, mutta pienen pohdinnan jälkeen päätin rajata tämän tekstin koskemaan ainoastaan kulttuurieroja ruokakaupassa.

Kulttuurieroja ruokakaupassa

Millaisia ruokakaupat ovat?

Painotetaan, että mun kokemus paikallisista ruokakaupoista on vielä aika rajattu. Täältä löytyy muutama Lidl, mutta ne sijaitsevat tällä hetkellä aika kaukana mun kulkureiteistä. Lisäksi keskustasta löytyy suurehko ruokakauppa, mutta sijaintinsa takia se on hieman ”kalliimpi”. Kalliimpi lainausmerkeissä siksi, koska eihän täällä ole Suomeen verrattuna kallista.

Lisäksi täältä löytyy tunnettu kauppaketju nimeltä Biedronka, jonka logon tunnistaa iloisesta leppäkertusta sekä keltapunaisesta värityksestä. Liikkeitä löytyy miltei joka kulmalta, kuten aivan työpaikkani vierestä. Kauppa on olemukseltaan ja valikoimaltaan kuin Lidl, mutta hieman eri valikoimalla.

Noniin, nyt kun tiedätte millaisia kauppoja täällä on, voinkin kertoa, millaisia kulttuurieroja ruokakaupassa olen huomannut.

Pullonpalautus (tai oikeastaan sen puute)

Ensimmäisenä se huomattavin ero, sillä täällä ei ole pullonpalautusta, tai sen puoleen panttijärjestelmääkään. Tämän eron huomasin selkeiten käydessäni paikallisessa Lidlissä, sillä olen Suomessa tottunut, että automaatit sijaitsevat siinä eteisessä. Täällä eteinen oli sen sijaan vain ahtaampi, mutta tuntui, että jokin puuttui.

Tämä on mulle myös suuri ongelma, sillä olen tottunut kierrättämään pullot. Lisäksi juon täällä (toistaiseksi) pullovettä, joten tyhjiä pulloja kertyy huomaamattakin. En oikein osaa heittää niitä roskikseen, mutta toisaalta en tiedä, mitä muuta voisin niille tehdä. Siksi olenkin kerännyt niitä pöydälleni aimo kasan, kunnes keksin ratkaisun.

Alkoholia kaikkialla

Suomen alkoholilainsäädäntö on huomattavan tiukka, ja kun on siihen kerran tottunut, tuntuu oudolta nähdä vodkapullo paikallisen Lidlin hyllyllä. Lisäksi alkoholia saa ostaa kellon ympäri, ja täällä onkin paljon 24 h -alkoholikojuja. Vahvemmat alkoholit ovat usein sijoitettu myymälän perälle tai hieman erilliseen osioon, mutta ovat kuitenkin helposti löydettävissä.

Ei ehkä vaatine erillistä mainintaa, mutta sanon silti. Alkoholi on täällä erittäin halpaa ja myytävät tölkit isompia. En ainakaan vielä ole törmännyt 0,33l alkoholitölkkiin.

Välikapula

Varsinkin pienissä kaupoissa on yleistä, että ostosten välille ei aseteta välikapulaa. Tämä tuntuu itsestä hyvin vaikealta, sillä pelkään, että ostokseni menevät edellisen henkilön laskuun, enkä osaa ilmaista asiaa tarpeeksi vahvasti. (Tämäkin kuulunee ehkä hämmentävien pelkojen kategoriaan.) Joissain isommissa kaupoissa saattaa kapuloita olla yksi, jolloin taas ongelma toistuu liukuhihnan ollessa pitkä.

Jonottaminen

Tämä osuus koskee lähinnä mainitsemaani kauppaa keskustassa. (Ja varmasti myös joitain muita kauppoja, joissa en ole vielä käynyt.) Lidlissä ja Biedronkassa jonotus tapahtuu kuten Suomessa.

Kaupassa on pikakassojen lisäksi kunnolliset palvelukassat, joihin jonotetaan. Sen sijaan, että saisit itse päättää mille kassalle menet, sinut ohjataa vapaalle kassalle. Ohjaaminen tapahtuu joko erinäisen henkilön tai näyttötaulun avulla. Mikäli käytössä on näyttötaulu, sanoo ohjeistus samalla puolaksi kassan numeron. Näin jokaisella kassalla on ainoastaan yksi asiakas kerrallaan ja jono tuntuu liikkuvan ripeästi.

Pieniä kulttuurieroja ruokakaupassa

Näitä löytyy varmasti enemmänkin, mutta en usko, että pidätte aihetta yhtä kiinnostavana kuin se on minulle kirjoittaa. Ajattelin luetella vielä lopuksi muutaman pienemmän eron, joita olen huomannut.

Paistopisteellä ei ole erillisiä ottimia, vaan täällä käytetään kertakäyttöisiä muovihanskoja.

Litran limsoja myydään kahden limsan pakkauksissa.

Kaupat ovat kiinni kaksi sunnuntaita kuukaudessa. (Okei, tämä on aika iso ja hämmentävä kulttuuriero, mutta kello on sen verran paljon, että en jaksa nyt aiheeseen paneutua.)

Eroja löytynee ajan kanssa lisää, tai vaihtoehtoisesti kaikki alkaa tuntua normaalilta. Saapi nähdä!

-Marika

Marika Varsovassa , ,

4 Replies

  1. Moi
    Minusta tämä oli hyvä tapa. Siis kirjoittaa kulttuurieroista selvällä teemalla.
    Jonottamisessa ei sitten ainakaan harmita, että joutuisi ”aina” siihen hitaampaan jonoon.

    1. Kiitos, kulttuurieroista tulee varmaan kirjoiteltua lisää vielä tulevaisuudessa. Ja juuri näin, tykkään kyllä tuosta jonotussysteemistä.

    1. Enpä vielä, joitain sanoja alkaa tunnistaa, ja paikkojen nimet alkavat käydä tutuksi. Mutta eiköhän tässä hiljalleen tule opittua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *