Kiirettä pitää, tai siltä ainakin tuntuu. Mainitsin viime viikolla mun tän kuun to do -listasta, ja asiat etenevät hyvään malliin. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo käyneeni äänestämässä.
Oleskelun rekisteröiminen
Oleskelun rekisteröiminen ei sujunut yhtä helposti kuin oletin, vaan minun tuli todella käydä paikallisten viranomaisten juttusilla. Paikka oli kuin Suomen Kela, ja puolalaiseen tapaan asiat eivät sujuneet täysin sutjakasti.
Olin lukenut asiasta etukäteen mm. täältä, mutta tulin tulokseen, että vierailu on helpompi tapa kuin lomakkeiden täyttö ja tulostelu itsenäisesti. Positiivista asiassa on se, että matka paikan päälle ei päätä huimaa, vaan oli tällaisen iltavirkunkin kävelävissä aamulla.
Virasto aukeaa kahdeksalta, joten ajattelin käydä vierailemassa ennen työpäivääni. Naiivisti uskoin, että homma olisi ohitse puolessa tunnissa ja minä ajoissa töissä. Kun saavuin paikalle kymmentä vaille kahdeksan, jono oli jo kymmenien metrien mittainen. Ovet aukesivat tismalleen ilmoitettuna aikana, ja pääsin sisälle suhteellisen nopeasti. Kävelin suoraan vastaanottoon, jotta löytäisin varmasti oikean paikan. Minulle annettiin numerolappu ja osoitettiin oikean huoneen eteen. Edessäni oli yli neljäkymmentä ihmistä, ja toivottoman tuntuinen odotus.
Kiinnitin huomiota siihen, että liki jokaisella edessäni olevalla oli kädessään lomake, ja päätin mennä vastaanottoon uudestaan. Kun pääsin uudelleen virkailijan juttusille, aikaa oli kulunut parikymmentä minuuttia ja sain kuulla olleeni väärässä paikassa. Minut ohjattiin oikeaan huoneeseen, jossa onnekseni ei ollut jonoa.
Ystävällinen virkailija tarkisti paperini ja antoi minulle lomakkeen täytettäväksi. Lomakkeessa oli ohjeet sekä puolaksi että englanniksi, joten täyttäminen oli yksinkertaista. Paitsi ettei ollut, sillä vastaukset tuli antaa puolaksi. Lisäksi tein muutaman muun virheen, mutta onneksi ystävällinen virkailija korjasi lopulta lomakkeen kanssani. Lomakkeessa kysyttiin mm. syntymäaikaa, osoitetta, oleskelun syytä sekä jostain syystä pituutta.
Lomakkeesta tuli ottaa kaksi kopiota alkuperäisen kaveriksi, lisäksi passista ja työsopimuksesta oli liitettävä kopiot hakemukseen. Onneksi rakennuksesta löytyi (maksullinen) kopiopalvelu. Tämän jälkeen suuntasin takaisin virkailijan juttusille, mutta tällä kertaa jouduin odottamaan hetken. Kaiken kaikkiaan aikaa kului n. puolitoista tuntia.
Mainittakoon vielä tähän kohtaan, että jos olisin tulostanut ja täyttänyt lapun kotoa, hommannut tarvittavat kopiot etukäteen sekä varannut ajan, olisi prosessi ollut varmasti nopeampi.
Kiirettä pitää vapaa-ajallakin
Viime viikolla vietettiin Mensan testiviikkoa ja tämä on työllistänyt minua ihan huolella. Onneksi viikko saatiin kunnialla pakettiin ja nyt voin taas hengähtää hetkeksi. Lisäksi olen tehnyt kunnon kevätsiivouksen (voiko näin edes sanoa, kun kyseessä on alle 30 m2 yksiö?), sillä haluan palata takaisin siistiin kotiin.
Matkustan tosiaan perjantaina viikonlopuksi Kuopioon, joten on kiva, että koti tuoksuu ja näyttää raikkaalta. Tänään on edessä pakkausurakka, ja siinä onkin haastetta kerrakseen. Puolassa ollaan pääosin nautittu aurinkoisista kevätkeleistä, kun taas Kuopiossa näyttäisi netin mukaan olevan jopa 20 cm lunta. Luvassa on siis hauska ilta.
Odotan monia asioita Suomelta, mutta tällä hetkellä haaveilen rehellisesti Hesen kerrosateriasta.
-Marika