Havaintoja puistosta, eli miten ihmisten käytös on muuttunut viimeisen viikon aikana. Paljon on muuttunut viime tekstistäni, jossa vielä jossittelin kahden viikon kotoilua. En ole karanteenissa, mutta työskentelen kotona, tilaan lounaan kotiin ja kaikki on oikeastaan kiinni, joten lähipuiston merkitys korostuu.
Lähipuistoni yleisesti
Muutin viime vuoden loppupuolella ja uusi lähipuistoni on erittäin miellyttävä. Lähipuistostani löytyy suuri järvi, jonka lintuja usein kuvaan Instagram-tililleni. Lisäksi puistosta löytyy ulkokuntosali, oikeastaan jopa kaksi, ulkovesipuisto sekä laskettelurinne. Puistosta löytyy lapsille suunnattuja leikkipaikkoja, pingispöytiä kaksin kappalein, paljon penkkejä sekä muutama laituri kalastajille. Uskon unohtaneeni listauksesta jotakin, mutta saatte varmasti sopivan kuvan puiston monipuolisuudesta.
Havaintoja puistosta
Olen käynyt puistossa säännöllisen epäsäännöllisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Puisto on aina ollut eläväinen, etenkin kesällä vihreät puut virkistävät mieltä. Olen viimeksi ollut ulkolenkillä ehkä muutama viikko takaperin, kuitenkin aikana, jolloin Puolassa elettiin vielä ns. normaalia arkea. Puolan rajat suljettiin viime viikolla, kuten myös koulut, kuntosalit ja muut aktiviteetit. Kävin puistossa ensimmäistä kertaa eilen, enkä ollut varma, mitä odottaa. Olisinko ainoa ihminen liikkeellä? Olisiko puisto täynnä eläkeläisiä? Olisivatko kaikki muut kuntosalillani käyvät ihmiset myös lenkkeilemässä?
Ensisilmäyksellä puistossa oli nähtävillä ihmisiä, mutta tavallista vähemmän. Lisäksi usealla henkilöllä oli kasvoillaan maski. Suurin osa puiston ihmisistä oli yksin lenkillä, lisäksi muutamia lapsiperheitä oli saapunut paikalle. Paikalla oli lisäksi runsaasti kalastajia, joille nykyinen tilanne on varmasti positiivinen käänne. Rauhallisempi apaja, isompi saalis, uskoisin mä. Muutenkin kalastajat viihtyvät omassa rauhassaan joko laiturin päässä tai rannan heinikossa.
Laskettelurinteen vieressä koiranulkoiluttajat leikkivät normaaliin tapaan lemmikkiensä kanssa. Puolassa on normaalia nähdä koirat vapaana. Tähän minun oli aluksi vaikea tottua, mutta nykyään se tuntuu luonnolliselta.
Vaikka puisto olikin täynnä elämää, ihmisten asenteet ovat muuttuneet. Vastaantulijoita väistetään jo kaukaa ja turvavälit ovat vähintään metrin. Lisäksi puistossa vallitsi hiljaisuus. Yleensä puistossa kuuluu elämä, mutta tällä kertaa pystyin pysähtymään järven rantaan ja nauttimaan linnunlaulusta. Harmaa sää ja hiljaisuus takasivat seesteisen tunnelman. Tunnelma, jota on yleensä vaikea löytää Varsovan kaltaisesta miljoonakaupungista.
Mainittakoon loppuun, että toivon pahimman olevan pian ohitse ja toivon, että kaiken keskellä emme joudu ulkoilukieltoon Varsovassa. Tällä hetkellä minulla on yhä kaikki hyvin täällä.
-Marika
Hyvä kuva.
Kiitos 🙂