Olen ollut aika huoleton koko lähdön suhteen, mutta myönnän, että muutama asia pelotti. En halunnut ”jinxata” ongelmia, vaan päätin puida niitä ennemmin jälkikäteen.
1. Nimi lentolipussa
Ostin lentolipun miltei heti kun olin vahvistanut ottavani paikan vastaan. Vertailin hetken lentoyhtiöitä ja päädyin Norwegianin lentoon. Vaikka lento ei olisi suora, matka-aika pysyisi kohtuullisena. Lisäksi lennoilla on ilmainen WiFi, joka houkutteli puoleensa. Lipun ostotilanne oli hyvin normaali, etunimi sinne, sukunimi tänne, ja niin eespäin. Marikahan on virallisesti toinen nimeni, joten laitan varmuudeksi virallisiin matkustusdokumentteihin etunimen kohdalle ensimmäisen nimeni, jotta matka ei tyssää nimeen.
Mikä sitten pelotti? Kas muutamaa päivää ennen lähtöä eräässä Facebook-ryhmässä tuli vastaan aloitus, jossa pohdittiin, olisiko juuri Norwegianin varaustiedoissa etunimen kohdalle pitänyt kirjoittaa kaikki etunimet, jotta pääsee koneeseen. Keskustelun avaus liittyi lentoyhtiön sivuilla olevaan lauseeseen, jossa kerrottiin, että nimi täytyy syöttää juuri sellaisessa muodossa kuin se lukee passissa. Keskustelua oli kertynyt miltei kuudenkymmenen kommentin verran, ja mielipiteet olivat yllättävän erilaisia keskenään. Selasin hieman keskustelua, kunnes päätin antaa asian olla, ja tyytyä siihen, mitä kentällä sanotaan.
Miten kävi? Todellisuudessa näytin passiani kerran – automaatille.
2. Matkatavaroiden painorajat
Mielestäni ihan validi pelko, sillä kolmenkymmenen kilon painoraja on yllättävän ankara. En omista Suomessa minkäännäköistä vaakaa, enkä jaksanut sellaista lähteä metsästämään. Koetin pakata mukaan vain oleellisuudet, mutta niitäkin on yllättävän paljon. Päätin varmuudeksi pukea päälleni kaikkein ”painavimmat” ja tilaavievimmät vaatteeni, jotta saan maksimoitua mukaanotettavan omaisuuden määrän. Lisää pakkaamisesta voi lukea tästä postauksesta.
Mikä pelotti? Olin hyvillä mielin siihen asti, kunnes sain eilen tekstiviestin lentoyhtiöltä. Viestin ainoa sanoma oli, että muistathan painorajat, sillä ylimenevästä osuudesta voidaan laskuttaa jopa 140 € arvoinen lisämaksu. (Tähän väliin tekisi mieli heittää jotain asiakaskokemuksesta, mutta ei nyt mennä siihen.) Tämän pelon kanssa eläminen oli ehkä pienin paha, sillä matka ei tyssäisi ylipainoon, vaan siitä selviäisi rahalla.
Miten kävi? Ruumaan menevä laukku painoi 19,5 kg, eli aika jämptisti pakattu, sillä raja oli kaksikymmentä kiloa. Käsimatkatavaroiden painoa ei tarkastettu missään kohtaa, sillä laukut olivat kooltaan rajoituksen mukaisia.
3. Vaihto Oslossa
Myönnetään, tämäkään pelko ei ollut mikään suurin. Minulla oli varattu vaihtoaikaa Osloon n. 1h 20 min, jonka ajattelin riittävän mainiosti. En ole aiemmin Oslon kentällä käynyt, mutta kuvittelin sen mielessäni melko suureksi.
Mikä pelotti? Yöllisen lumisateen jälkeen lentokoneemme vaati hieman käsittelyä, sillä lumet piti pestä pois. Tämä loogisesti johti lähdön lykkääntymiseen ja olisi pois vaihtoajasta.
Miten kävi? Saavuimme Oslon lentokentällä puolta tuntia ennen seuraavaa koneeseennousua, eli vaihtoaikaa olisi joko runsaasti tai niukasti, riippuen lähtöportista. Kävelin ripeästi ulos koneesta, suoraan lähimmälle infotaululle vain huomatakseni, että jatkaisin matkaa samalla koneella. Eikös siis suunta takaisin samalle portille ja odottamaan lennon lähtöä.
Haluan tässä kohtaa huomauttaa, että Oslon lentokenttä oli yksi hienoimmista kentistä, joilla olen ikinä käynyt. Sääli, ettei aikaa jäänyt sen tutkimiseen. Toisaalta ei tuo Norjan kruunujen vaihtokurssikaan ole ihan hallussa, joten ostosten tekeminen olisi voinut olla hieman haastavaa.
4. Muita pelkoja
Aiemmin luettelemani pelot olivat ne pahimmat, sillä ne olisivat vaikeuttaneet eniten matkaani. Kyllähän minua hieman pelotti esimerkiksi puhelimen akun loppuminen ennen kuin pääsen majapaikkaani. (Akkua voi aina ladata lisää. Eli ei loppunut.) Tai mitä jos eksyn, kun yritän navigoida itseni julkisen liikenteen välineillä perille? (En eksynyt, sain selkeät ohjeet ja täällä on hyvät liikenneyhteydet.) Hätätapauksessa olisin voinut hypätä lähimpään taksiin ja näyttää osoitteen kuljettajalle.
Nyt listaa katsoessani on huojentavaa huomata, että suurin osa peloista on tavallaan aivan turhanpäiväisiä. Yksikään pelko ei sinälleen liity muuttamiseen, vaan ovat enemmänkin noita käytännön asioita Loppuun on vielä hyvä huomauttaa, että tällä hetkellä mua ei pelota. Ehkä hieman stressaa käytännön asioiden järjestely täällä päässä, mutta pelkoja ei ole.
-Marika