Elokuun kuulumisia lyhyesti: hyvin menee. Ajattelin jälleen vaihteeksi kirjoitella puhtaasti mun kuulumisista, ilman sen isompaa teemaa tekstin ympärillä. Luvassa tajunnanvirtaa, pohdintaa, arkisia huomioita tai jotain aivan muuta, josta mun tekee mieli kirjoittaa.
Elokuun kuulumisia pitemmin
Tajusin, että olen viimeksi kirjoittanut kuulumisistani toukokuussa, tai en ainakaan muista tuoreempaa kuulumispostausta. Tietysti olen ollut kahdesti Turussa toukokuun jälkeen ja muutenkin soitellut ahkerasti kotimaahan, mutta yleisesti.
Kehuttakoon tässä välissä paikallista Secado-ravintolaa, joka sijaitsee n. kilometrin kävelymatkan päässä keskustasta. Muun muassa kuvan burgeri on nautittu tässä ravintolassa. Kävimme viime perjantaina uuden työporukkani kanssa viettämässä tiimi-iltaa, ja aloitimme viikonlopun vieton kyseisessä ravintolassa. Mainittakoon, että ravintolan spesiaalidrinkin ovat puoleen hintaan ennen viittä, ja tämä saattoi olla syynä ravintolavalinnallemme. Tässä mainittakoon aasinsillan kautta, että nautin työstäni ja erityisesti työkavereistani.
Onko kesä loppu?
Olen taas havahtunut faktaan, että kesä on loppumaisillaan. Sunnuntaina on syksy. Toisaalta istun tälläkin hetkellä shortsit jalassa parvekkeellani kirjoittamassa, sillä lämpöasteita on yhä 29. Syksyn merkkejäkin kyllä löytyy, illat pimenevät (liian) aikaisin, jo kahdeksan aikaan ja maassa on hieman lehtiä. Joinain päivinä huomaan ikävöiväni syksyn sateita ja pimeyttä, siinä on oma tunnelmansa. Mainitessani tämän faktan tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, sillä rakastan kesää ja sen lämpöä. Kaikkea ei voi saada kerralla, joten koitan nauttia joka päivästä.
Tässä kuussa olen myös kärsinyt koti-ikävästä. Liekö syynä viime Suomen visiittini vai jokin muu, en osaa sanoa. Yksi koti-ikävän aiheuttava syy on varmasti se, että tällä hetkellä minulla ei ole yksiäkään lippuja Suomeen. Uskon kyllä tietäväni seuraavan vierailun ajankohdan, mutta en ole varma. Onneksi olen saanut lievitettyä koti-ikävää niinkin arkisella asialla kuin Salkkareilla. Ja lukemalla omalla äidinkielelläni.
Pelko pois
Väliotsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, en ole oikeastaan kokenut ”pelkoa” sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen kuitenkin huomannut jarruttelevani sekä samaan aikaan hämmentävästi eläväni tulevaisuudessa. ”Sitkun”, ”tulevaisuudessa kun”, ”ehkä” ja ”jos” ja muut epävarmuutta ilmaisevat sanat ovat olleet liian suuri osa elämääni viimeisten kuukausien aikana. Miksi olen kriiseillyt siitä, että minun pitäisi lähteä? Tai siitä, että missä asun ja mitä teen ensi vuonna? Nautin elämästäni Varsovassa, ja en tarvitse mitään varasuunnitelmia tai aikarajoja elämälleni. Pahimmassakin tapauksessa voin ostaa lentolipun Suomeen. Tuntuu oikeastaan käsittämättömältä, että olen suurennellut ongelmia mielessäni. Rehellisesti ajatellen suurin ongelmani on ollut se, että en ole voinut kuunnella yli viikkoon musiikkia työmatkojen aikana. Sen sijaan olen keskittynyt lukemaan, joten en nyt sanoisi, että tämäkään on oikea ongelma. Katsotaan, mitä päädyn huomenna tekemään, sillä ostin tänään viimein uudet kuulokkeet.
Rehellisesti ja tiivistetysti: mitä enemmän ajattelen elämääni tällä hetkellä, sitä etuoikeutetummalta minusta tuntuu.
-Marika
hyvä kuulla