Ei mitään asiaa, eli pitkästä aikaa (?) kirjoittelen taas puhtaasti kirjoittamisen ilosta. En oikeasti muista, onko vastaavasta tekstistä kuukausi vai kolme, mutta näitä on kiva tehdä aina vastapainoksi muille kirjoituksille.
Mistä mun tekee mieli kirjoittaa?
Mun tekee mieli kirjoittaa kaikesta, mutta samaan aikaan ei mistään. Sanottakoon tässä kohtaa, että olen itse varmasti ainoa, joka saa jotain irti tästä postauksesta. Voi hyvin olla, että tämä jää vain arkistojen kätköön muistoksi minulle. Toisaalta tykkään yllä olevan kuvan tunnelmasta, joten haluaisin jakaa sen teidän kanssanne.
Mainitsinkin jo varmaan, että täällä on ollut taas lämmin. Päivänä, jona kuvan otin, oli 23 astetta. Myös tätä edeltävänä päivänä nautittiin miltei hellelukemista, mutta tunsin silloin oloni kuumeiseksi, joten päätin viettää koko päivän peiton alla. Aurinko laskee jo todella aikaisin, mutta onneksi valoa riittää vielä hieman työpäivän jälkeenkin. Kaupungin siluetti on erittäin kaunis auringon kadotessa taivaanrannan taa, mutta täydellisen hetken ikuistaminen on vaikeaa. Jos minulla vain on aikaa, käyn töiden jälkeen nauttimassa siitä tunnista, jonka syksy minulle aurinkoista aikaa suo. Etenkin jokiranta on kaunis ja eläväinen. Lämpiminä päivinä siellä voi kohdata paikallisia urheilemassa, kävelyllä tai nauttimassa eväitä.
Ei mitään asiaa tai uutta kerrottavaa
Yleensä tykkään jakaa ”uutisia” mun elämästä, tai ainakin suunnitelmia. Näihin lukeutuvat työ- sekä asumissuunnitelmat sekä tietysti to do -listojen sisällöt. Tällä kertaa mulla ei oikeastaan ole mitään uutta mun elämässä, eivätkä edellä mainitut asiat ole muuttuneet suuntaan tai toiseen. Suunnittelen toki yhä muuttoa, mutta tässä kohtaa asuntojen katsominen on liian aikaista ja tuntuu lähinnä kiduttamiselta. Olen nimittäin bongannut jo ainakin muutaman ”täydellisen” asunnon, mutta ne ovat jo vapautuneet tai juuri vapautumassa, joten en voi niihin kuitenkaan muuttaa.
Yleensä mietin tulevaisuutta niin mun teksteissä kuin elämässä yleensäkin, mutta viimeaikoina olen nauttinut myös menneistä. Olen jostain syystä kuunnellut viime päivinä vanhoja (”ei kai tämä nyt niin vanha ole!?”) biisejä Spotifystä. Toistolistallani on ollut mm. lukematon määrä Enrique Iglesiasta (Be with you, Alabao ja Not In Love näin luetellakseni muutaman), Apulannan vanhempaa tuotantoa sekä satunnaisia hittejä vähintään kymmenen vuoden takaa.
Tällaista tänne, ehkä seuraavalla kerralla mulla on jotain asiaakin.
-Marika