Eilisessä tekstissä vilahtikin jo nimeltä Copernicus Science Center, ja tänään viimein pääsimme vierailemaan paikassa!
Lippujen ostaminen
Lippujen ostaminen on helppoa, voit vain kävellä keskukseen ja ostaa liput. Ongelmaksi muodostuu toki se, että joudut usein odottamaan vähintään tunteja. Näin meille kävi eilen. Saavuimme paikan päälle puolenpäivän aikoihin ja ensimmäinen mahdollinen sisäänpääsy olisi ollut 16.20, eli aika hurja odotusaika. Lisäksi keskus menee kiinni jo kello 19.00, joten aikaa kiertelylle ei olisi ollut tarpeeksi.
Kysyimme, saisimmeko ostaa liput valmiiksi seuraavalle päivälle, mutta tämä oli mahdollista ainoastaan nettisivujen kautta. Ennen kuin lippuostoksille pääsi, piti tietysti rekisteröityä. Lippujen ostaminen mobiiliversiossa oli tuskallinen taival, sillä nettisivusto ei ole millään tavalla mobiiliystävällinen. Vierailu oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista.
Millainen paikka Copernicus Science Center oli?
Vertaisin tätä tiedekeskusta hieman kotimaiseen Heurekaan, mutta todellisuudessa Copernicus Science Center oli huomattavasti isompi. Meillä kesti noin neljä ja puoli tuntia kiertää näyttely, ja uskon, että onnistuimme silti ohittamaan jotain.
Henkilökohtainen suosikkini oli robotti, joka piirsi kuvan valokuvasta. Valitettavasti kuvaksi ei voinut valita mitä tahansa selfietä luurin uumenista, vaan kuva tuli ottaa paikan päällä. Yksityiskohtien määrästä riippuen aikaa kului muutamasta minuutista jopa kymmeneen minuuttiin. Arvioisin, että oman kuvani kanssa aikaa kului viitisen minuuttia.
Vaikka tiedekeskus sopii kaikenikäisille kävijöille, siellä oli eriteltynä alue, joka oli sallittu vain yli 14-vuotiaille. Alueelle astuttaessa oli tärkeää napata mukaansa kortti, jonka avulla näyttelyesineet, varsinkin screenit, saisi toimimaan.
Alueella oli mahdollista tutustua mm. erilaisiin kulttuureihin sekä oman kehon toimintaan. Pääsin esimerkiksi kokeilemaan laitetta, joka tunnisti pulssini ja soitti rumpua sen tahtiin. Lisäksi pääsin testaamaan, kuinka stereotyyppisesti ajattelen esimerkiksi uraan liittyvissä asioissa, sekä ”ennustamaan” tulevaisuuttani ammatin mukaan.
Osa näyttelystä oli rakennettu niin, että tarvittiin aina kaksi ihmistä kokeen suorittamiseen. Testasimme esimerkiksi, miten helposti sujuu pelkästään eleiden avulla viestiminen. Ja sujuihan se.
Näyttely oli erittäin interaktiivinen ja ainakin itse nautin suunnattomasti, kun pääsen kokeilemaan asioita. Monissa vaadittiin ihan fyysistä kosketusta, osassa edettiin infotaulun antamien vaihtoehtojen mukaan. Erityisen mielenkiintoista oli huomata taustaäänien luomia odotuksia tulevaisuuden suhteen. Meille esitettiin sama videopätkä, mutta kolmen eri ääniraidan kera, ja joka kierroksen jälkeen kysyttiin, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kun oma vastaus oli lukittu, pääsi katsomaan, mitä muut kävijät olivat vastanneet. (Vaihtoehtoja oli myös kolme, yksi ”oikea vastaus” per ääniraita.)
Tuttuja juttuja
Olihan näyttelyssä myös Heurekasta tuttuja juttuja, kuten esimerkiksi ihmisen suoliston pituus ja mahdollisuus tutustua green screeniin. (Huomhuomhuom. en ole käynyt Heurekassa vuosiin, mutta ainakin ennen siellä oli mahdollisuus esittää uutisankkuria green screenin avulla.)
Copernicus Science Center oli kokonaisuudessaan kahdessa kerroksessa, ja yläkerrassa oli paljon optisia harhoja, älypelejä ja muita mielenkiintoisia asioita, joita on voinut tulla vastaan koulussa tai muualla. Esitystapa vain oli äärettömän mielenkiintoinen ja puoleensavetävä.
Kokonaisuudessaan keskus oli selkeä suuresta koostaan ja ihmismäärästään huolimatta. Saman teeman ympärille keskittyneet esittelykohteet olivat koottuina lähekkäin, vaikka niitä ei mitenkään aidoilla toisista eroteltukaan. Plussaa myös englanninkielisistä (& kuvallisista) ohjeista jokaisen kokeen tai näyttelyesineen vieressä.
Tiivistelmä
Mulla menisi ikä ja terveys, jos kertoisin kaiken näkemäni tiedekeskuksesta. Lisäksi tämä on yksi niistä paikoista, joka täytyy itse kokea sen sijaan, että vain lukisi siitä mun blogista. Lisäksi hinta on erittäin edullinen (ainakin suomalaisen näkökulmasta), sillä arkisin vierailu maksaa 31 zlotya ja viikonloppuisin 33 zlotya, eli puhutaan noin kahdeksasta eurosta.
Listasin tähän mun vinkit vierailua varten:
1) Osta lippu etukäteen
2) Varaa tarpeeksi aikaa
3) Syö ennen vierailua
4) Saavu julkisilla, esimerkiksi metro tulee aivan viereen
5) Jätä takki narikkaan tai pantilliseen lokeroon (toimii 2 zlotyn kolikolla)
6) Yksinkin on hauskaa, mutta kaksin aina kivempaa
Ainiin, tiedekeskuksen yhteydessä on myös planetaario, mutta lippu täytyy ostaa erikseen. Me jätimme sen tällä kertaa välistä, mutta ehkä teen sinne vierailun myöhemmin.
-Marika