Berliini helmikuussa ei juurikaan eroa kesäisestä Berliinistä. Kaupunki on harmaa ja sateinen, mutta täynnä kulttuuria, kauppoja ja ravintoloita.
Lomasuunnitelma
Olen käynyt Berliinissä kahdesti aikaisemmin. Vuonna 2014 ja viime kesänä. Kaupunki on siis jollain tasolla minulle tuttu. Kerroinkin jo edellisessä tekstissäni, että valitsin Berliinin viikonloppukohteeksi kolmesta syystä: tuttuuden lisäksi ostosmahdollisuudet ja suora junayhteys Varsovasta kallistivat vaakakupin Saksan suuntaan.
Junamatkat maksoivat yhteensä 80 €. Hostellin varasin booking.com-palvelun kautta ja hinnan lisäksi sijainti oli ratkaiseva tekijä. Varasin majoituksen kymmenen hengen jaetusta huoneesta Happy Hostel -nimisestä hostellista. Kahdelle yölle tuli hintaa 24 €. Hostellille käveli alle vartin päärautatieasemalta ja julkisilla mentäessä matkaa oli kahden pysäkin verran. Itse hostelli oli hintaansa nähden ok ja nukuin molemmat yöt oikein mukavasti. En juurikaan viettänyt aikaa kuin nukkuessa, suihkutellessa, meikatessa ja opettaessa uzbekistanilaisille huonetovereilleni Monopolia, joten voin suositella paikkaa budjettimatkailijalle.
Oman lomani tarkoituksena oli lähinnä shoppailu ja hyvä ruoka. Kaipasin omaa rauhaa kiireisen arjen keskeltä ja sitä todellakin sain. Berliini helmikuussa on rauhallisempi kuin kesällä, sillä turistien määrä on pienempi.
Ruokailu Berliinissä
Lauantaina sää suosi, sillä lämpöasteita oli yli kymmenen ja aurinkokin paistoi. Suuntasin hostelliltani kävellen kohti Alexanderplatz-nimistä aukioita, jonka ympäriltä löytyy kauppoja ja kauppakeskuksia. Aamupalaksi nautin kahvilassa paninin.
Vietin ostoksilla aikaa pari-kolme tuntia ja ostin lähinnä uusia urheiluvaatteita. Tasapainottaakseni terveellistä elämäntyyliä suuntasin RITTER SPORT -suklaavalmistajan liikkeeseen. Liike sijaitsee Berliinin keskustassa ja liikkeen erikoisuus piilee siinä, että siellä saa teettää suklaalevyn oman maun mukaan. Pieni levy (100 g) maksaa 3,90 € ja iso (200 g) muistaakseni 7,50 €. Ensin valitaan suklaa (tumma-, maito- tai valkosuklaa) ja sen jälkeen kolme täytettä. Valikoimaa oli aivan liikaa ja en halunnut hidastuttaa jonoa, joten päädyin ottamaan minivaahtokarkit, minismartiesit ja mansikan. En ole vielä maistanut levyä, joten en osaa kommentoida combinaatiota sen tarkemmin. Odotusaika oli lauantaipäivällä n. 40 minuuttia. Odottaessani vierailin yläkerran ”museossa” ja suklaamyymälässä.
Kävin lauantaina syömässä La Lucha -nimisessä modernissa meksikolaisravintolassa. Työkaverini ystävä asuu Berliinissä, joten sain sitä kautta suosituksen ravintolalle. Ravintola sijaitsee hieman keskusta-alueen ulkopuolella, mutta toimivan julkisen liikenteen ansiosta sinne oli helppo mennä. Tilasin ravintolasta yllä näkyvän annoksen, joka oli juuri sopiva pikkunälkään. En ollut täysin varma, miten annos olisi kuulunut syödä, mutta maku oli kohdillaan.
Berliini helmikuussa
Helmikuinen Berliini tarjoaa yllättävän paljon perinteisten nähtävyyksien lisäksi. Olin jo etukäteen päättänyt, että en suunnittele mitään päiväohjelmaa sunnuntaille, vaan menen aivan fiiliksen mukaan. Kirjauduin hostellista ulos hieman ennen yhtätoista ja jätin matkalaukkuni sinne säilytykseen. Nappasin mukaani hostellin aulasta alennuskupongin museoon. Kirjoitan museokäynnistä vielä erikseen, jottei tämä teksti veny aivan liian pitkäksi. Lauantain kaunis ilma oli vaihtunut sateeseen. Onneksi olin varautunut ja kannoin mukanani sateenvarjoa.
Museon jälkeen oikeastaan vain kävelin ympäriinsä ja pysähdyin vain muutaman kerran syömään ja/tai kahvittelemaan. Harkitsin vierailevani toisessakin museossa, mutta ilman alennuskuponkia kahdeksan euron hinta tuntui hieman liian kalliilta.
Kaiken kaikkiaan lomani oli rentouttava ja voin suositella Berliiniä alkuvuoden lomakohteeksi. Kun kadut eivät ole täynnä vaeltavia turistiryhmiä, on helpompi keskittyä nauttimaan maisemista. Suosittelen myös julkiseen liikenteen vuorokausilippua. Lipun hinta oli 8,60 € ja näin Puolassa asuvana hinta tuntui kalliihkolta, mutta toisaalta helpottaa liikkumista huomattavasti, kun ei tarvitse stressata.
Loppuun kerrottakoon, että yksi suuri ero Varsovan ja Berliinin välillä on suomalaisten määrä. Siinä missä Varsovassa ei juurikaan ole turisteja (varsinkaan suomalaisia) ja äidinkielen kuuleminen on täällä harvinaisuus, voi Berliinissä kuulla Suomea miltei joka kulmalla. Lauantai-illalla istuessani eräässä juottolassa, paikalla oli minua ennen vain yksi neljän hengen porukka, mutta silti viereiseen pöytään saapunut seurue sattui olemaan Suomesta. En usko, että he tunnistivat minua suomalaiseksi, mutta itse nautin kuullessani Suomea.
-Marika