Suomessa, tai tarkemmin Turussa, tuli vierailtua muutama viikko takaperin siskoni lakkiaisissa. Tämä oli toinen vierailuni Suomeen kuluneen vuoden puolella, ja ensimmäinen vierailuni kotiin sitten muuttoni. Lupailin jo viime tekstissä kirjoittaa pikavisiitistäni, ja nyt minulla on viimein aikaa rustailla hieman vierailustani.
Mitä, miten ja miksi?
Olen oikeastaan vastannut jo näihin kysymyksiin, mutta kertaus on opintojen äiti. Matkustin junalla Gdanskiin, josta lensin Turkuun. Lentoaikataulu oli oikein sopiva, sillä olin Turussa puoli kymmenen aikaan aamulla, ja lakkiaisjuhlat lukiolla alkoivat kello 11.00. Virallisen osuuden jälkeen jäimme ottamaan lakkiaiskuvia lukion vieressä sijaitsevaan alppiruusupuistoon, joka väriloistonsa ansioista toimi upeana miljöönä kuvauksille. Kuvausten jälkeen kaipasin pikafreesausta, sillä hostellissa aamuyöllä tehty meikki ja kampaus toimivat ainoastaan hätäratkaisuna. Itse lakkiaisjuhlat alkoivat kolmelta, joten ehdimme syömään ennen vieraiden saapumista.
Aikataulu Suomessa
Olin aikatauluttanut päiväni tarkasti, jotta ehdin kokemaan mahdollisimman paljon. Ja tietysti näkemään mahdollisimman monta itselleni tärkeää ihmistä. Mistään minuuttiaikataulusta ei sentään puhuta, mutta tein teille osviittaa antavan listan näytille.
Lauantai:
9.30 Lento laskeutuu
11.00 Juhlat lukiolla
15.00 Vieraat saapuvat
19.00 Lähtö juhlista
19.30 Vieraile mummilla
20.00 Tapaa ystävät
??.?? Käy Hesellä
??.?? Yöostokset Kupittaan Cittarissa
??.?? Kotiin nukkumaan
Sunnuntai:
9.00 Torkuta
9.30 Herää
10.00 Pakkaa ja syö
10.30 Mahdollisuus tehdä jotain
12.00 Lähde lentokentälle
14.30 Lento lähtee
Aikataulut tietysti aina muuttuvat, mutta suunnilleen tällaiselta vierailuni näytti. Olisin halunnut sunnuntaina käydä uimassa Taimon rannalla Naantalissa, mutta sää ei ollut suosiollinen aamu-uinnille. Sen sijaan pääsin nauttimaan suomalaisesta metsästä ja varsinkin sen tuoksusta sateisen yön jälkeen.
Varsovassa on paljon puistoja, mutta yksikään niistä ei vastaa suomalaista metsää. En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka paljon nautinkaan vehreydestä sekä hiljaisuudesta, jonka ainoastaan linnunlaulu rikkoi.
Fiiliksiä Suomesta
Musta oli mielenkiintoista huomata, että vaikka olin poissa viitisen kuukautta ennen ensimmäistä vierailuani, tuntui, etten ollut poissa ollenkaan. Lähtöpäivänäni pakkaslukemat lähentelivät kymmentä, ja visiittini aikana lämpöasteet olivat reippaasti plussan puolella, mutta silti kaikki tuntui samalta, kotoisalta.
Toisaalta paljon oli muuttunutkin. Turun tori on enää monttu, ja Kupittaan Cittari auki läpi yön. Havahduin myös siihen faktaan, että ymmärsin oikeasti ympärilläni olevia ihmisiä. Tämä havahtuminen tapahtui Panimoravintola Koulun saniteettitiloissa, joka ei ehkä ole tunnetuin paikka valaistumisille. Täällä Varsovassa vain on tullut totuttua siihen, että pubeissa ei tarvitse välittää ympärillä olevien ihmisten puheista. Hassua, miten nopeasti kaikkeen tottuukaan.
Lyhyesti sanottuna vierailu oli onnistunut, ja toivoisin, että seuraavalla vierailullani kerkeän käymään Funikulaari-ajelulla.
-Marika