Pikavisiitti Turkuun oli erittäin onnistunut, vaikka matka-aika olikin junavalintani takia tällä kertaa pitempi.
Matka Turkuun
Kuten viimeksikin vieraillessani Suomessa, matkustin ensin junalla Gdanskiin, josta jatkoin matkaa lentämällä Wizzairin operoimalla lennolla. Lentoaikataulut menevät periaatteessa osaltani mukavasti, sillä lento Gdanskista Turkuun lähtee kello 7.00, eli olen Turussa puoli kymmenen aikoihin. Paluulento taasen lähtee 14.30, jolloin olen aikaeron takia samoihin aikoihin takaisin Gdanskissa. (Olenkohan kirjoittanut tästä jo aiemminkin?)
Tällä kertaa päätin tehdä fiksun valinnan, ja ottaa yöjunan. Yöjuna olisi Gdanskin keskustassa n. kello 3.45, josta matka lentokentälle kestää n. 45 minuuttia, eli olisin puoli viiden aikoihin kentällä. Hyvän kuuloinen aikataulu, eikös? Valitettavasti tein sen virheen, että en ottanut makuupaikkaa junasta, ja nukkuminen täpötäydessä vaunussa oli oikeastaan sula mahdottomuus. (Mainittakoon, että makuupaikat oli myyty loppuun ennen kuin olin ostamassa lippua.) Koneeseen päästyäni nukahdin samoin tein, enkä oikeastaan muista lentomatkasta mitään. Pääsin kuitenkin turvallisesti perille ja ehdin ottamaan aamulla pikapäikkäritkin.
Miksi?
Viimeksi olin juhlimassa siskoni ylioppilasjuhlia, tällä kertaa juhlittiin ystäväni häitä. Vihkitilaisuus alkoi vasta kolmen jälkeen, joten kerkesin aamupäivällä hyvin laittautumaan, nauttimaan suomalaisista herkuista (kuten mustikkapiirakasta) sekä näkemään myös sukulaisia.
Itse häätilaisuus oli erittäin tunnelmallinen ja itsellänikin tuli tippa linssiin, kun morsian astui kirkkoon. Juhlapaikka oli koristeltu kauniisti ja hääparin näköisesti. Ohjelma oli hyvin suunniteltu, ja mielestäni missään kohtaa ei ollut liian kiire, tai liikaa ohjelmaa. Nautin myös siitä, että pääsin vaihtamaan kunnolla kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa, joita en ole hetkeen nähnyt. Valitettavasti bussiaikataulujen takia jouduin lähtemään hieman ennen puolta yötä. Joka tapauksessa kerran vielä onnittelut tuoreelle vaimolle, mikäli hän tätä tekstiä sattuu lukemaan.
Häiden jälkeen kävin vielä Turun keskustassa, sillä turkulaisena veri vetää jokilaivoille vähintään kerran kesässä. Hinnat nähtyäni ja siiderin maksettuani tajusin, että kerran kesässä saa luvan riittää. Puolassa olen tottunut vähintään kolme kertaa halvempiin hintoihin alkoholin suhteen, joten pääsin kokemaan nurinperisen kulttuurishokin.
Pikavisiitti Turkuun – mitä jäi käteen?
Päällimmäisinä tunteina käteen jäi onnellisuus ja väsymys. Ennen vihkimistä kävin hetken seisoskelemassa läheisellä laiturilla ja nautin edessäni aukeavasta maisemasta. Hiljaisuus ja maiseman seesteisyys saivat minut haaveilemaan mökkilomasta, jolloin voisin vain sulkea puhelimeni ja makoilla riippukeinussa lukemassa. Ehkä ensi vuonna.
Pikavisiitit ovat aina matkustamisen takia hieman raskaita (myönnettäköön, että tämä oli myös oma valintani, koska päätin pihistellä matkakuluissa), mutta aina kaiken vaivan arvoista.
En ole vielä varma seuraavan visiittini ajankohdasta, mutta olen vielä tänä vuonna tulossa Turkuun.
-Marika