Mitä syön täällä?

Mitä syön täällä? Niin, siinäpä hyvä kysymys. Monet tietävätkin, että olen osittain hyvinkin nirso ruuan suhteen, mutta olen koittanut olla avoimempi erilaisia makukokemuksia kohtaan.

Suklaa maistuu aina

En toki elä pelkällä suklaalla, mutta suklaa maistuu aina hyvältä, vaikka se olisikin melko pahaa. Olen maistellut erilaisia patukoita tässä parin viikon aikana, ja skaala on ollut melko laaja. Täältä löytyy paikallisia patukoita, itsenäisiä suklaanvalmistajia sekä maailmanlaajuisesti tunnettuja merkkejä. Lisäksi muutamasta paikasta olen bongannut jotain suomalaista, sillä täällä myydään Dumlea! Sekä perinteisenä paperikarkkina että levymuodossa. Erittäin positiivinen yllätys.

Eräänä päivänä kävin paikallisessa ostoskeskuksessa, ja törmäsin houkuttelevan näköiseen kahvilaan. Aikani ihasteltua leivoksia, päädyin ottamaan kuvassakin näkyvän suklaakakun. Ei paras, ei huonoin, mutta edullinen. Euroiksi käännettynä hinta olisi n. 1,25 €.

Mitä mä syön täällä suklaan lisäksi?

Ulkona syöminen on täällä halpaa, kuten kaikki muukin, mutta olen koittanut ostaa eväitä paikallisista kaupoista. Olen koettanut erilaisia leipiä ja patonkeja, joista yhdestä sainkin aiemmin mainitsemani allergiakohtauksen. En vieläkään tiedä, mikä sen aiheutti, joten olen koettanut olla hieman tarkempi syömisten suhteen. Oikeasti tämä vaihe kesti ehkä viikon, ja nyt olen taas rohkeasti kokeilemassa uusia juttuja. Viljatuotteiden lisäksi olen muutaman kerran ostanut hyllystä mm. salaatin ja einesaterian. Muistaakseni kuvan tortillat maksoivat hieman alle euron.

Ainesosaluettelot

Vaikka olen koittanut olla avoimempi erilaisia ruoka-annoksia kohtaan, en vieläkään syö juustoa. Tämä on luonut hieman haasteita, sillä Suomessa asian on voinut tarkastaa ainesosaluettelosta. Olen tehnyt samaa vaistomaisesti täällä, mutta kielitaidottomana siitä ei ole paljoa hyötyä. Sain kuulla, että juusto on puolaksi niinkin simppeli kuin ser, joten osaan tulevaisuudessa olla tarkempi. Ja parmesaani on parmesaani, vaikka mille kielelle kääntäisi, eli kyllä täällä hyvin selviää.

Ruokatiskit

Kuten Suomessa, myös täältä löytyy erilaisia ruokatiskejä kaupasta. Koitan aina hieman kurkkia päivän tarjontaa ennen kuin asetun jonoon, mutta joskus on kiva mennä riskillä. Tiskiltä löytyy paljon paikallista ruokaa, kuten perunasalaattia, makkaraa, nyyttejä sekä lihapataa. En osaa lausua ruokien nimiä, joten olen tyytynyt osoittamaan haluamaani ruokalajia.

Tänään maistoin paikallisia ”lihapullia”, jotka olivat oikeastaan enemmän murekkeenomaisia kuin lihapullamaisia, mutta maku oli hyvä. Ainoa miinus, että paistetut perunat (ja perunat yleensäkin) ovat usein loppu, ja olen joutunut tyytymään kuivahkoon riisiin. Tarjonta vaihtelee päivittäin, ja joskus on kiva pelata varman päälle ja ottaa annos spagetti bolognesea. Tällaisten ruokien kilohinnat vaihtelevat, mutta yleensä annokseni hinta on alle 2 €.

Ravintolassa

Okei, olen kyllä testannut muutaman ravintolan, vaikka kaupassa käyminen on halvempaa. Täältä löytyy valinnanvaraa huimasti, mutta olen mennyt puhtaasti fiilispohjalta. Ravintolaruokailukin on edullista, usein kympillä saa kunnollisen ja täyttävän annoksen. Lounasaikaan ruokailu on vieläkin edullisempaa ja usein annokset kustantavat jotain neljän ja viiden euron välistä. Kävin mm. vietnamilaisessa ravintolassa testaamassa lounasmenun, ja annoksen jälkeen ei tarvinnutkaan syödä loppupäivänä mitään. Lounaan lisäksi hintaan sisältyi kanasta ja nuudeleista koostuva alkukeitto, joka oli nuhaiselle erittäin tervetullut ratkaisu.

Suomesta poiketen Puolassa kuuluu maksaa tippiä ravintolaruokailun jälkeen. Tipin tulisi olla suunnilleen 10 % annoksen hinnasta, mutta hyvästä palvelusta on kiva antaa extraa.

Pikaruokaa?

Kyllä kiitos. Täytyy tässä lopuksi myöntää, että pikaruokaravintoloissakin on tullut käytyä, kuitenkin kohtuullisuuden rajoissa. Olen vieraillut KFC-ravintolassa ainoastaan kaksi kertaa, joka kertoo aika hyvästä itsehillinnästä. Sen lisäksi olen muutamaan otteeseen käynyt mäkkärissä, mutta toinen kerta oli täysin oikeutettu läheisen kaupan kiinniolon takia.

Täällä mäkkäreissä tilaus tapahtuu kätevästi erillisen näytön avulla ja kassalle on harvemmin jonoa. Ruoka tulee nopeasti ja se toimitetaan joko pöytään tai sen voi itse noutaa tiskiltä, oman valinnan mukaan. Ja jotta saatte käsitystä hintatasosta, Big Mac -ateria maksaa täällä n. 4 €, eli saman verran kuin pelkkä hampurilainen Suomessa. Mainittakoon, että moni paikka on suhteessa kuitenkin halvempi.

Tulevaisuudessa

Mitä syön täällä tulevaisuudessa, sitä ei voi vielä tietää. Suunnittelen kuitenkin, että kokkaan taas enemmän, kun käytössäni on oma keittiö ja omat keittiövälineet. Minulla on tälläkin hetkellä mahdollisuus kokata, mutta mukanani ei ole yhtään säilytysrasiaa, enkä muutoinkaan halua olla vaivaksi. (Tekosyitä?)

Ruokakauppa on toistaiseksi täynnä vierailta vaikuttavia raaka-aineita, mutta enköhän opi tunnistamaan sieltä niitä maistuvia vaihtoehtoja. Ja ainakin kasvikset näyttävät samalta kuin Suomessa.

-Marika