Luistelu Varsovassa oli mielenkiintoinen kokemus Suomen ilmaisiin ulkojäihin tottuneelle henkilölle.
Luistelu Varsovassa -info
Ajattelin kirjoittaa tähän alkuun pienen infopaketin luistelusta sekä omia vinkkejäni ja avaan loppuun vielä omia mielipiteitäni. Mainitsin lippujen ostamisesta jo viime postauksessani, mutta kerrattakoon se tähän.
Me kävimme luistelemassa Varsovan kansallisstadionilla, joka sijaitsee joen varrella. Stadionille on helppo saapua keskustasta esimerkiksi raitiovaunulla. Liput luistelujäälle voi ostaa joko etukäteen netistä tai paikan päältä. Suosittelen kuitenkin ostamaan liput etukäteen, sillä se on varmin tapa päästä luistelemaan haluamaansa paikkaan haluamaansa aikaan. Stadionilla on kaksi luistelukenttää (lohko A ja lohko B), jotka eivät eroa toisistaan muutakuin nimellisesti. Luistelukentät myös sijaitsevat vierekkäin. Luisteluvuorot kestävät 75 minuuttia kerrallaan ja hinta on 17 zlotya (n. 4,25 euroa) per aikuinen (ilman alennuksia). Mikäli omia luistimia ei ole, luistinten vuokraaminen maksaa 10 zlotya (n. 2,5 euroa). Tässä kohtaa mainittakoon, että tarjolla on ainoastaan hokkareita, ei kaunoluistimia. Maksoimme myös vartioidusta narikasta 2 zlotya (n. 50 snt) per henkilö. Itse jätin ainoastaan kengät narikkaan, koska luulin tämän olevan ainoa vaihtoehto. Todellisuudessa hallissa olisi ollut ilmaisia säilytyspaikkoja vaikka millä mitalla. Luistelutaidottomille olisi tarjolla vuokrattavia tukihylkeitä (Bobby the seal) hintaan 10 zlotya. Areenalta löytyy myös piknik-pöytiä, joten omien eväiden tuominen voi olla hyvä idea.
Suosittelen saapumaan ajoissa paikalle, sillä varsinkin luistinten vuokraamiseen jonot olivat pitkät. Luistinvuokran yhteydessä vuokrauspalvelu halusi kaikilta jonkin pantin (esim. ajokortin), joka palautetaan luistinten palautuksen yhteydessä. Tästä käytännöstä en ollut erityisen iloinen, enkä ole ihan varma, onko se edes tietosuojalain mukainen. En kuitenkaan halunnut kinata asiasta puolaksi.
Oma kokemus
Itse olin ensimmäistä kertaa jäällä pitkään aikaan ja (tietääkseni?) ensimmäistä kertaa hokkarit jalassa. Ensimmäiset vedot menivät myös omalta osaltani hieman hoiperrellen, mutta aika nopeasti pääsin tasapainoon. Kentällä oli tarkasti määritetty kulkusuunta, josta ei saanut poiketa. Luistelimme siis elokuvista tuttuun tyyliin, eli tasaisesti ringissä. Varmemmat luistelijat keskellä, epävarmemmat reunustalla. Suunta vaihtui n. 15 minuutin välein ja tästä ilmoitettiin puolankielisin kuulutuksin. Rehellisesti sanottuna tämä alkoi käydä itselleni nopeasti tylsäksi. Onnekseni meitä oli n. kymmenen henkilön porukka liikenteessä ja yksi kavereistani oli ihka ensimmäistä kertaa luistelemassa. Pääsimme siis luistelun ohella opettamaan luistelemista. Oli huikeaa huomata, että tunnin opetustuokion jälkeen epävarmat ensiaskeleet jäällä vaihtuivat kokonaiseen, tauottomaan kierrokseen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen, mutta ei läheskään yhtä mukavaa kuin suomalaisilla ulkojäillä luistelu.
-Marika