Lentokentällä

Istun tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotan lentoa. Boarding häämöttää tasan tunnin päästä ja puolentoista tunnin päästä istun koneessa kohti Osloa. Taustatarinana mainittakoon, että välilaskullinen lento oli huomattavasti halvempi kuin suora lento Varsovaan.

Mitkä fiilikset?

Tunnen oloni yhä rauhalliseksi, mikä hieman hämmästyttää minua. Muutto toiseen maahan ei ole mikään pieni muutos, mutta silti kaikki on tähän mennessä sujunut hyvin. Tietysti pakkaaminen jäi hieman viime tinkaan, sillä sain vasta kuutisen tuntia sitten kaikki tavarat kokoon. Keskiyöllä sain viimeiset pyykit pestyä ja ripustettua kuivumaan.

Rauhallisuus saattaa johtua osittain väsymyksestä, sillä olen viimeisen kahden vuorokauden aikana nukkunut levottomasti ja usein vain muutaman tunnin pätkiä kerralla. Lähdin 2.45 bussilla Turusta kentälle ja tänne saavuin viideltä. Tavoitteeni oli nukkua tuo matka, mutta haaveeksihan se jäi.

Tähän mennessä kaikki on sujunut sulavasti. Jännitin hieman ruumaan menevän matkalaukun painoa, sillä rajoitus oli 20 kg. Onneksi olen jämpti pakkaamaan sekä hyvä arvioimaan, ja huokaisin helpotuksesta nostaessani laukun bag drop -hihnalle. Laukulla oli painoa 19,5 kg. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin.

Turvatarkastus oli nopeasti ohi, sillä tähän aikaan aamusta on harvemmin jonoja. Tämän tavaramäärän kanssa purkautuminen vei oman aikansa, mutta takana ei onneksi ollut ketään huomauttamassa asiasta.

Tunnelma

Tunnelma lentokentällä on seesteinen. Ihmiset ovat lähdössä lomalle, osa kenties työmatkalle. Mietin mielessäni, olenko ainoa, joka on muuttomatkalla? Todennäköisesti en.

Ainoa kritisoitava asia lentokentällä on ruuan hinta. Alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata terminaalissa sijaitsevaan Alepaan ennen turvatarkastusta, mutta statistiikan mukaan turvatarkastuksesta pääsee nopeammin läpi viiden kuin kuuden aikaan. Jätin siis ruuanhakureissun välistä. Vesipullo minulla oli mukana omasta takaa, ja sen sain kätevästi täytettyä myös turvatarkastuksen jälkeen.

Olin varautunut syömään aamiaisen Burger King -ravintolassa, mutta epäonnekseni tuo kyseinen ravintola aukeaa vasta aamukymmeneltä. Kiertelin hetken, mutta kymmenen euroa patongista on mielestäni hyvin suolainen hinta. Ainakin kun olen tottunut saamaan Kupittaan Citymarketista laatupatongin kolmannesosahinnalla. Vaihtoehdoikseni jäi siis ylikalliit ruuat, tai odottaminen seuraavalla kentälle. Käsittääkseni Norja on kuitenkin vielä Suomeakin kalliimpi maa, joten ajattelin tuon olevan huono suunnitelma. Onneksi löysin pienestä kioskista rukiisia riisipiirakoita kohtuulliseen hintaan, ja nyt mahani on jälleen täysi. Mukaan jäi vielä matkaevästäkin. Ja mikäs olisikaan kotimaisempaa ruokaa?

Mikä olikaan tämän kirjoituksen pointti?

En oikein osaa itsekään vastata. Ehkä halusin vain kertoa, että tällä hetkellä kaikki on kunnossa. Ehkä tämä on tapa purkaa alitajunnassa vellovaa jännitystä. En tiedä. Kello lähestyy puolta ja mietin, pitäisikö vielä hakea Fazerin sinistä lennolle. Tai ehkä suuntaan etsimään lähtöportin.

-Marika