Kirjoittelinkin aikaisemmin jo siitä, että hain asuntoa uudenvuodenaattona Airbnb:n kautta. Ajattelin nyt hieman avata lisää ajatuksiani asunnon hakemisesta sekä siitä, mitä sattui kun hain asuntoa aattona.
Kriteerit
Pohdin jo aiemmassa tekstissäni, mitä haluan asunnolta. Silloin olin sitä mieltä, että tärkeämpää on saada alkuun edullinen asunto, josta minun on helppo lähteä tutustumaan kaupunkiin, kuin asunto, joka sijaitsee lähellä työpaikkaa. Sijainti ei kuitenkaan saisi olla ihan laitakaupungilla tai sellaisella alueella, josta en löytänyt Googlesta mairittelevia arvosteluja.
Tulin siihen tulokseen, että halpa hinta ja miellyttävä ympäristö tulisivat olemaan tärkeimmät hakukriteerit. Onhan minulla sitten aikaa etsiä pysyvämpää asuntoa paikan päällä.
Painotan tässä kohtaa, että en tule koskaan laittamaan osoitettani julkiseksi, ja korkeintaan mainitsen alueen, jossa asun.
Valinta
Löysin kaksi kriteereihini vastaavaa, täysin erilaista, mutta miellyttävää asuntoa. Toinen asunto oli selkeästi edullisempi, mutta sijaitsi kauempana työpaikastani. Toisaalta asunto sekä huone olisivat isompia, ja makuuhuoneestani olisi näkymä pihalle. Lisäksi käytössäni olisi parisänky. Asuntoa vuokrasivat pariskunta ja lisäkseni asunnossa olisi toinen vuokralainen. Vapaa huone sijaitsisi asunnon alakerrassa.
Toinen asunto oli pieni yksiö, jonka olisin saanut kokonaan käyttööni. Yksiö sijaitsi lähellä työpaikkaani, mutta oli hieman kalliimpi.
En ole ikinä asunut kimppakämpässä, varsinkaan tuntemattomien henkilöiden kanssa. Olen kotoisassa Suomessa aina ollut sitä mieltä, että maksan hieman enemmän siitä, että saan asua mukavassa asunnossa ja tingin sitten jostain muusta. Koti on kuitenkin niin suuri osa elämää. Osa teistä varmasti tietää jo valintani, mutta osaatteko te loput tässä kohtaa arvata, kumpaan asuntoon päädyin?
Pitkän pohdinnan, tai pitkän ja pitkän, todellisuudessa kymmenisen minuuttia, jälkeen päädyin lopulta ottamaan halvemman asunnon, joka sijaitsee hieman kauempana. Miksi? Luin vuokranantajien kuvausta heistä itsestään ja siellä kerrottiin, että pariskunnan mies toimii turistioppaana Varsovassa. Täydellistä!
Uuteen kaupunkiin muuttaminen jännittää, mutta nyt minulla on vastassa henkilöitä, jotka tuntevat kaupungin ja osaavat varmasti puhua englantia sen verran, että voivat vastata kysymyksiini. Uskon, että saan heiltä apua arjen aloittamiseen sekä oman asunnon etsintään. Totuus voi taas olla muuta, mutta luotan mielikuviini. Suunnittelen vieväni heille kotimaista suklaata, jotta avun saaminen olisi varmaa.
Laitoin asunnosta varauspyynnön uudenvuodenaattona, ja suoritin varauksen PayPal-tilin avulla. Vaikka maksua ei mene ennen asunnon vahvistusta, koen silti turvallisemmaksi maksaa jollain muulla kuin tavallisella Visa Electronillani.
Mitä sattui?
Mainitsinkin alussa, että mulle tuli pieni probleemi, kun varasin asunnon aattona. Ei hätää, kyseessä ei ole mitään vakavaa, vaan ennemminkin oma tyhmyys (tai viisaus?). Mulla on siis käyttötilillä aika tarkat käyttörajat turvallisuussyistä. Ostan harvemmin mitään arvokasta, joten tuppaan pitää rajat aika pienenä. Olin aiemmin päivällä käynyt ruokakaupassa ja sen lisäksi asunnon varaaminen teki katevarauksen tililleni, vaikka itse maksu lähti vasta varauksen varmistuttua.
Suunnitelmana oli tehdä aattona tortilloja ja lähteä siitä mahdollisesti keskustaan katsomaan raketteja. Oli hauska huomata siinä ruokakaupan kassalla, että kortti hälyttää hylättyä. Onneksi olin tarjoutunut hakemaan ystäväni ja hän oli mukana kaupassa, jotta emme joutuneet nälkäisinä viettämään iltaa. Koska varasin asunnon, kortti ei toiminut loppu iltana. Ja koska seuraavana päivänä oli pyhä, kortti ei toiminut myöskään tiistain puolella.
Onneksi nykyään on Mobilepay, jonka avulla rahat on helppo periä takaisin tällaiselta ”unohdin-ostorajat-koska-en-ostele-paljoa”-henkilöltäkin. Lisäksi pidän aina varoilta kotona pienen määrän käteistä, juurikin siltä varalta, että kortti ei syystä tai toisesta toimi.
Kaiken kaikkiaan asiat tuppaavat järjestymään ja odotan innolla, että pääsen paikan päälle uuteen asuntoon ja Varsovaan!
-Marika